Isänmaallisuus oksettaa minua, sillä en kunnioita merkityksettömiä rajoja.
Eikä kukaan voi varmasti perustella, miksi pitäisi olla ylpeä jostain lipusta tai muistella kaiholla menneitä sotia.
Sanon näin, koska historia opettaa minua.
Tämä ei ole vuosi neljäkymmentä eikä tuo tuolla ole Neuvostoliitto.
Reviiritietoinen, itsekeskeinen; "läpikulku kielletty", "näyttäkää passinne".
Mikä tahansa peli tuntuu reilulta, kun kaikkia kusetetaan yhtä aikaa.
Tekemäsi positiiviset asiat voi laskea katkaistun käden sormilla.
Niin kaunis on maa, eikä kauniimmaksi saa... tällä tavalla.
En sano, etteikö olisi hienoa, että saan elää ja puhua vapaana;
nauttia maani kauniista luonnosta - ainakin vielä, kun se on mahdollista.
Luonto ei kuitenkaan tunne valtioita.
Se käsittää vain metsiä, järviä, soita.
Ja koska välitän siitä enemmän kuin sinä, taidan ollakin se todellinen isänmaanystävä?
On aika lausua pari valittua sanaa