Riippuu katiskan silmästä lintu,
Se on esine vasta, kun tuo huoneeseen linnun ja
Ensin lihat irti keittää.
On sen luut vaisu himmeli adventtina,
Pään yllä hiljaa pyörimässä.
Mutta ei joulun alla voi mistään olla varma.

Pidän ikkunaa auki kaikki yöt,
Kadulta iltasatu huudetaan
Puhelintani ei kuuntelee kukaan - kuka siitä varma on?

Kun helikopteri laskeutuu, saamme uuden kampauksen.
Muuttuu puheen sävy leikaten,
Vaihdamme jonkin kuulumisen.
Me emme nähneet mitään, helikopteri varjosti näkymän.

Kosketin temppelissä pyhää esinettä,
Kun harhautin sen vartijat.
Olenko nyt pyhä, onko esine nyt rihkamaa?
Täältä uneni tulevat:
Se kauhistava tuttuuden varjoton tunne,
Että jokaisen kiven muistan ja sammalen niissä.

Yhdistän kaksi asiaa ja saan yhdistelmän -
Kyyn kivikkoon ja karhun metsään: uhkan maisemaan.

Kun helikopteri laskeutuu, saamme uuden kampauksen.
Muuttuu puheen sävy leikaten,
Vaihdamme jonkin kuulumisen
Ja emme kuule mitään - helikopteri humisee takana.

Onko himmeli se pyhä esine,
Jota ilmasta käsin valvotaan?
Olenko se uhka maisemassa,
Josta lihat irti keitetään?