On aika sijoiltaan,
miksi synnyinkään
sitä raiteilleen
taas vääntämään

Jo Shakespeare aikoinaan
tuon kysymyksen
laati sotkemaan
Hamletin pään

Aina löytyy meitä
omaan aikaan pettyneitä
jotka kohtaloaan uhmaten
maailmaa parantaa

Aina löytyy meitä
laumastaan eksyneitä
jotka keskuudestaan etsii
uutta jumalaa

On aika sijoiltaan
miksi kasvoinkaan
sitä raiteiltaan
pois suistamaan

Ei opi milloinkaan
ihmiskunta
onnellisuuttaan
ikuistamaan

Aina löytyy meitä
tolloja ja sähläreitä
joita tämä paha maailma
murjoo, monottaa

Aina löytyy meitä
herran pikku enkeleitä
jotka portilla jo
jatkopaikkaa jonottaa

Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan

En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan