Kesä alkoi olla lopuillaan, kissan pennut täytyi hukuttaa.
Ahti säkki sulloi pentueen, otti mut kaverikseen.
Sanottu ei sanaakaan.
Hiljaa aloin soutamaan.
Ahti ajoi ammatikseen, mua kutsui pikku kisällikseen.
Nyt siinä istui murheissaan, tahtonut ei tappaa kissojaan.
Ja järvi oli hiljainen, sysimustaa vesi sen.

Mutta silloin oli kissanpäivät, silloin kissat henkiin jäivät.
Ei ollut meistä tappajiksi, jäätiin viattomiksi.
Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.
Ja muistoja vain kissanpäivät, ne kauan sitten taakse jäivät.

Parin päivän päästä lähdettiin, talveksi takas kaupunkiin.
Kissat pennut vielä silitin, sitten linja-autoon kiipesin.
En tiennyt kaiken muuttuneen, ajanjakson päättyneen.
Vuoden päästä viimeisen kesän vietin soudellen.
Kuulunut enää maisemiin, kyllästynyt olin kissoihin.
Nyt Helsinkiä kaipasin, ei ollut Ahti enää in.

Mutta silloin oli kissanpäivät, silloin kissat henkiin jäivät.
Ei ollut meistä tappajiksi, jäätiin viattomiksi.
Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.
Ja muistoja vain kissanpäivät, ne kauan sitten taakse jäivät.

Mutta silloin oli kissanpäivät, silloin kissat henkiin jäivät.
Ei ollut meistä tappajiksi, jäätiin viattomiksi.
Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.