Pimeys, täällä missä meidät on luotu särkymään, missä haaleat nautinnot muistuttavat menetyksistä ja kylmä kuun valo loihtii esiin pimeyden, joka kuiskaa nimeäni ja laulaa lauluja elämän tyhjistä silmistä ja kuoleman todellisesta kauneudesta
Se kutsuu luokseen, imee itseensä valot, taivaan ja maan, rajan yli esiripun taa... ...Syvyyksiin joista ei ole paluuta, ikuiseen sieluja peilaamattomaan pimeyteen.
Näen unia näkyjä synkästä sirkuksesta, jossa peilit ovat hopeisina sirpaleina ja niiden kimaltelevat reunat viiltelevät varjotkin riekaleiksi. Se on synnin sinfonia, jossa kärsimys on korkein nautinto. Kirottujen sirkus, jossa vuotaa viattomien ihmisten verta tihkuva tuska.
Siellä sateenkaarikin lopettaa loistonsa kirkuu ja varisee tuhkana alas.
Pimeys, täällä missä jumalatkin vuotaen verta kärsii ompi soiva synnin sinfonia, jossa kaaos on kadotettujen sielujen ensi sävel.
Täällä kuulen sen sävelen läpi unettoman ikuisuuden Se on huuto kauneuden Se on kutsu pimeyden
Täällä kuolen läpi vuosisatojen tuntien salat ikuisuuksien Kuullen huudot sielujen kuolleiden ja kuolevien. Kuolemaa ... Pimeyttää...