on iltaruskon aika tahdon käydä nukkumaan
kätken käteen perhosen joka saapui mua katsomaan
sen siivissä on kultaa ja se hieman värisee
sen kämmenelle nostan en mä mitään pahaa tee

on taskussani kirje jonka kotiin lähetän
ja näytän sitä sulle jos tahdot tietää enemmän
kestän täällä hyvin ja tulen pian takaisin
teen raunioista talon jossa kanssasi asuisin

sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa
silloin tiesin on ollut kuolevan helppo tunnustaa
viimeinkin rakkauttaan
kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa
ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan

odotin kevättä liikaa taisteluhaudoissaan
länsirintamalta ei mitään uutta ei edes huomista
nostin pääni ylös nähdääkseni maailman
tavoitellen perhosta joka siipiään lepuuttaa

on iltaruskon aika ja suljen silmäni
mutta ennen kun mä nukahdan tahdon avata käteni ja
päästää ilmaan perhonen joka kaikkein kaunein on
on hyvä käydä nukkumaan kun on nähnyt auringon

sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa
silloin tiesin on ollut kuolevan helppo tunnustaa
viimeinkin rakkauttaan
kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa
ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan

sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa
silloin tiesin on ollut kuolevan helppo tunnustaa
viimeinkin rakkauttaan
kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa
ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan