SyyttömÀnÀ syntymÀÀn Sattui hÀn TÀhÀn maahan pohjoiseen ja kylmÀÀn Jossa jo esi-isÀt Juovuksissa tottakai Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon Halus vÀlttÀÀ poika tuo En koskaan osta kirvestÀ EnkÀ koskaan viinaa juo Muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettÀ talvisin Vaan ei tahdo tehdÀ koskaan lailla isin Mut kun työnvÀlityksestÀ työtÀ ei saa HÀlle kohtalon koura juottaa vÀkijuomaa Niin Turmiolan Tommi taas herÀÀ henkiin Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin Kohti laukkaa, viina kauppaa
Sen miehen epÀtoivoon ajaa Kun halla viljaa korjaa KeskeltÀ kylmÀn mullan hiljaa KylmÀ silmÀ tuijottaa Kun kirves kohoaa
KeskeltÀ kumpujen Mullasta maan IsÀt ylpeinÀ katsovat poikiaan Työttömyys, viina, kirves ja perhe Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
TÀmÀ tuhansien murheellisten laulujen maa Joka tuhansiin jÀrviin juosta saa Katajainen kansa, jonka itsesÀÀlin mÀÀrÀÀ Ei mittaa jÀrki eikÀ kÀrkimÀÀrÀ Joka lauluissa hukkuvat elÀmÀn valttikortit Ja kiinni pysyvÀt taivaan portit Einari EpÀtoivosta ne kertovat