NÀin kulutan aikaa maatessani alla tÀmÀn taivaan josta pilvet tekevÀt harmaan sen tiedÀn, varmaan takana sinisten silmieni pÀÀtÀni vaivaan alla tÀmÀn taivaan kun kuluttelen aikaa,kun kuluttelen aikaa.
Ja mÀ poltan tupakan ja sitten toisen tupakan ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle kun et kuitenkaan pÀÀsisi tulemaan ja makaan selÀllÀni, minun kelloni raksuttaa pikkuhiljaa naksuttaa. Olen yksin tÀmÀn perjantain, vietÀn yksin tÀmÀn perjantain, tÀmÀn pitkÀn perjantain
Takana sinisten silmieni tiedÀn vÀrin taivaan sillÀ pÀÀtÀ vaivaan, tiedÀn vÀrin taivaan, tiedÀn vÀrin taivaan.
PÀivÀ illaksi muuttuu, pelkÀÀn ettÀ kelloni puuttuu, itsekseen ajan kulkuun suuttuu. Lakkaa lyömÀstÀ, sitten syömÀstÀ aikaa pois ei riitÀ ettÀ jÀtÀttÀÀ minut perjantaihin jÀttÀÀ, loputtomaan perjantaihin jÀttÀÀ, loputtomaan perjantaihin.
Ja mÀ poltan tupakan ja sitten toisen tupakan ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle kun et kuitenkaan pÀÀsisi tulemaan ja makaan selÀllÀni, minun kelloni raksuttaa pikkuhiljaa naksuttaa. Olen yksin tÀmÀn perjantain, vietÀn yksin tÀmÀn perjantain, tÀmÀn pitkÀn perjantain.
Takana sinisten silmieni tiedÀn vÀrin taivaan sillÀ pÀÀtÀ vaivaan,