Maalasin kuvan naisesta, jotta voisin unelmaani katsella iltaisin HÀnet kauniiksi loin Kirjoitin runon naisesta, jotta runonpolkua luoksensa löytÀisin sitÀ iltaisin talloin
Nainen taulusta katsoi kuinka vavisten, silloin kuvaa katsoen, runoa suutelin illoin Suutelin, illoin runoa, silloin
TĂ€lle maalasin vartalon ja kiihoutuin kovin Naistani palvoin suljetuin ovin
Ja unohdin hÀnen olleen vain kuvitelmaa vain yrityksen todeksi luoda unelmaa Totta vain riimeissÀ runon, pinnalla taulun, Pari kaunista riviÀ, karmean laulun
Saavuttuani jo hulluuden pihaan, kuulin jÀrjen rippeiden huutavan periksi annoin Naisen kasvot vÀÀntyivÀt vihaan hÀntÀ katsoin vielÀ hetken muutaman Sitten nuotioon kannoin
Sitten silmÀni ratkoin, ja sormeni katkoisin ja itseni ammuin ja ongelman ratkaisin
Ja unohdinkin hÀnen olleen vain kuvitelmaa vain yrityksen todeksi luoda unelmaa Totta vain riimeissÀ runon, pinnalla taulun, Pari kaunista riviÀ karmean laulun
Ja unohdinkin hÀnen olleen vain kuvitelmaa vain yrityksen todeksi luoda unelmaa Totta vain riiimeissÀ runon, pinnalla taulun, Pari kaunista riviÀ karmean laulun