Kolmensadan tuhannen kilometrin pÀÀssÀ kiidÀt itkien jos saisin sinut kuljettaisin valoisammalle puolelle tien
TÀmÀn taivaisen jolla vaivaisen retken kanssas teen tiellÀ tyhjyyteen
Surkean lÀhdon ihmiskunta sai lÀhti runnellen kasvos yksi tiistai kÀtkeydyit pilviverhoon surullinen minÀkin oon kun radallasi surumarssin kanssas tanssin, tanssin
Alla tÀhtien keskellÀ tyhjyyden vallassa synkkyyden enÀÀ tahtoisi en, tahtoisi en jatkaa jos vain sua voisin lohduttaa tÀtÀ synkkÀÀ matkaa ymmÀrrÀnhÀn minÀ ettÀ vituttaa
Lohduttaudun nÀin sulla sama vanha ratasi on ystÀvÀin, sama vanha rata ja sua seurata aion, on tÀssÀ nÀin
KuuMaa (13x) Suistat sydÀmeni radaltaan
Jos vain auttaisin tekisin mitÀ vain vuokses keksisin vaikka uuden luonnonlain jos nÀin saisin uuden radanvalintaan mahdollisuuden jos saisin lÀhemmÀksi lentÀÀ ja silloin ohitsesi putoaisin aina hiukan lÀhempÀÀ NÀkymÀttömin sormin avulla painovoima-aaltojen liikuttaisin kuorta korjaisin sen sen ruman jÀljen jÀljen ihmisen alle kivimassojen ikuiseen piiloon panisin sen muiston ihmisen voi kuinka sitÀ vuokses vihaankaan uuden kauniin pinnan voisit viimein mulle paljastaa vaikka kovan hinnan silloin siitÀ kyllÀkin maksaa saa murskautuisin tÀysin ethÀn, ethÀn, ethÀn sitÀ tahtoiskaan