Näin kertoo tuuli, aikoinaan tänne tuli vaeltamaan Uula, poika ruhtinaan muinaisen pohjoisen maan Vaimoansa etsimään hän suurin elkein astui Nainen oli kadonnut kun taloon riita saapui
Vaan lammikosta paistaa käsi Kuuhut on nyt täys Ja pajut huojuu uhkaavasti Kun niiden seasta käy Uula reunaan lammikon nyt itkuisena horjuu On vaimon kai jo tavoittanut kuoleman sadonkorjuu
Nyt tuuli yltyy myrskyyn ja veden pinta päilyy kun hento käsi alle veden nopeasti häipyy Kun lampi viimein tyyneks käy kuun eestä pilvet väistyy On savikasvot veden alla tulisilmät säihkyy
Se katsoo sielun sisimpään Se tuntee ihmispään ja Uulan suostuttelee tottelemaan itseään Se kertoo ehdot hirveät et' vaimo eloon jää Jos omat lapset syö ja kattilassa keittää päät
Ja seuraavana aamuna on hirmuteko tehty Veri tahraa kapalot ja kalma tuoksahtaa Nyt kolme pienen pientä päätä säkissänsä matkaa Uula luokse savikasvon suuren rämeen laitaan
Vaan lupauksensa pettämään on veden kasvot luotu Ja nauru kaikaa lammesta kun Uula sitä kutsuu On kyläläiset löytäneet jo huoneen punaisen Ja hengellänsä Uula maksaa sielut lapsien...