Laika Laika
Jussi Hakulinen
Miehet työnsä tehtyään palaa kotipihaansa
Jo melkein kaiken nähtyään ne juo taas pyhään vihaansa
Ja naiset lapsineen syrjässä seisovat
Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heitä jotka poispäin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietävät
Eikä armopalaa anota, saa unohdus pelkäävät
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heitä jotka poispäin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten
Näytelmä päivittäin toistuu laskee aurinko sen muistaen
Vaan yksi pieni poika
Jää pihaan seisomaan
Hän katsoo kiskoja noita
Ja lähtee kulkemaan
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
Jo melkein kaiken nähtyään ne juo taas pyhään vihaansa
Ja naiset lapsineen syrjässä seisovat
Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heitä jotka poispäin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietävät
Eikä armopalaa anota, saa unohdus pelkäävät
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heitä jotka poispäin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten
Näytelmä päivittäin toistuu laskee aurinko sen muistaen
Vaan yksi pieni poika
Jää pihaan seisomaan
Hän katsoo kiskoja noita
Ja lähtee kulkemaan
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMĂ„N HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SĂ„RKEMĂ„Ă„N
SIELLĂ„ ASUN, SINNE MĂ„ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTĂ„ LAULUN LĂ–YDĂ„N UUDEN
JOS SINNE MĂ„ AINA JĂ„Ă„N
Composição: Juha Lehtovuori
Encontrou algum erro na letra? Por favor, envie uma correção >
ESTAÇÕES