Tieto on keksintö pirun,
Sen vallassa, kuumeessa, tuskassa virun.
En tahdo tietää, enkä opettaa,
Vaan tuntea ja oivaltaa.

Mä tajuan, et mitään tiedä en,
Ja se, mitä en tiedä, on se tuntematon.
Siis mä tiedän vain, et se tuntematon
On,
Se on.

Olen toki, vain sen tiedän,
Enkä sitäkään aina.
Olen toki, vain sen tiedän,
Eipä tieto päätä paina.
Olen toki, vain sen tiedän,
Enkä sitäkään aina.
Olen toki, vain sen tiedän,
Eipä tieto päätä paina.
Ei, tieto päätä paina ei.

Tieto sut huumaa ja vierottaa,
Estää näkemästä maailmaa.
Ja sä tiedät sanat ja tunnet kuvat,
Mut et tajuu enää Jumalaa.
Sä et tajuu enää Jumalaa!

Kun sä avaat suusi, niin lemahtaa
Haju homeisen kellarin.
Eikä luitten kalinaa kuunnella,
Kun on ääniä sydänten.
On myös ääniä sydänten!