Käymme Helmiporteille pilkan
Ja halveksunnan utuisilla siivillä.
Sumu tihenee kun käsi ihmis-ajoilta
Viiltää auki Jeesuksen kaulan,
Elämän suojaavan lämmön muuttuessa,
Kylmän ja Pimeyden miekaksi
Jolla Saatana korjaa valon lapsia
Tappaen sydämettä, ilman armoa.

Kuolematta vaelsimme aikojen saatossa
Kuolevaisten ihmisten joukossa.
Me vaelsimme, emme kuolleet,
Ja nauroimme sinun Pojallesi.
Me olemme se mahti joka hänet
Jo kerran naulitsi vaikka itse
Emme käsiämme tahranneet.

Sinusta ei ole Tuomiopäivänä
Vastukseksi Herrallemme,
Pimeys ja Helvetin julmuus
On jo voittanut vihassa.
Laumasi on ilman paimentaan
Surun ja kauhun varjossa...

Jeesus on jo tapettu uudelleen,
Hänen kallonsa murskattu Äitinsä vereen?
Me olemme ikuinen piikki silmässäsi,
Myrkky joka virtaa Elämäsi juurilla
Ja riemuiten tuhomme lähteen
Jolta armon sanotaan syntyneen.