Mä tuijotan kiveä jossa seisoo
kuolleen toverini nimi
tänne mä päädyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
hänen nauravat kasvonsa mätänevät
kouransa maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin enää ei tunnu missään

Tuijotan kiveä jossa seisoo
kuolleen toverini nimi
hänen vaalea tukkansa kasvaa vaan
vaikka lumi jo peittää maan
hän nukkuu vastoin tahtoaan
matoja poskillaan
siihen mä päädyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin

Siis ota mua kädestä, mennään pois
halataan vielä kun ehditään
hetkellinen onnen tunnen kesken kaiken
kesken koko olemisen, turhantärkeyden
ja kesken kaiken

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo
kuolleen miehen nimi
tänne mä päädyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
vaikka linnoissa herrana kulkisin
käskyjä jakaisin
niin multaa suussa makaisin
lopulta kuitenkin

Siis hellitä hetkeksi poikaparka
halataan vielä kun ehditään
hetkellinen onnen tunne kesken kaiken
kesken koko olemisen, turhantärkeyden
ja kesken kaiken

Ne tuhannet kauniit päivät
kuulin katkeruuden ääntä
mä omaa mieltäni tuijotin
ajalle hävisin
nyt mun kalpeat kasvoni mätänevät
luuni maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin enää ei tunnu missään
mä tuijotan kiveä jossa seisoo
mun kuolleen ruumiini nimi