Kun yli kÀvi tuuli ja laulavat laineet löi sen kulkua seuraili ja tyyntÀ hÀn ikÀvöi ja mietti yksin hiljaa, liikkumatta, paikallaan aikapÀiviensÀ teitÀ
PyhÀkoulujeesuksesta pienenÀ kerrottin rakkauden puolapuilla pelisÀÀnnöt kerrattiin elÀmÀhÀn meitÀ laittaa kouluihin oppimaan ja korpiteille enkeleitÀ
elÀmÀhÀn meitÀ laittaa kouluihin oppimaan ja korpiteille enkeleitÀ
Kun taivas oli tumma ei hÀn nÀhnyt edes jalkojaan hÀn mietti, miltÀ tuntui isku vasten hÀnen kasvojaan ja vesi oli mustaa siellÀ alhaalla, jossakin ÀÀretöntÀ surunauhaa
Vaan turvallinen yksinÀisyys tarjoaa syliÀÀn ja leviÀÀ jo lÀmpö yli pimeÀn ja yli jÀÀn vielÀ humisevat ÀÀnet yllÀ kiireisen kaupungin arjen huojentavaa rauhaa
vielÀ humisevat ÀÀnet yllÀ kiireisen kaupungin arjen huojentavaa rauhaa
Lopulta kun pÀÀttÀÀ alkaa töitÀÀn tekemÀÀn pilkkoa saunapuita ja kuunnella levyjÀÀn kaunis mieli kÀÀntÀÀ katseensa eteenpÀin ja sydÀn helpottunut huokaa
Kaunis mieli kÀÀntÀÀ katseensa eteenpÀin on asioita pyöritelty tarpeeksi omin pÀin ja huomaa, kuinka hyvÀ olla on juuri nÀin sydÀn helpottunut huokaa