Näin syksy-yössä perhosen
kun kotiin kävelin
niin kaunis, pieni, valkoinen
se eli kai vieläkin
kuin kesän keiju saapunut
ois syksyn harmauteen
se aivan hiljaa lepattain
jäi puiden katveeseen

Sen tiedätkö se perhonen
et talvi kohta on
ja tienoot kietoo pakkanen
jään kylmään verkkhono

estribillo:
Et tyytynytkään kuolemaan
keralla joukkojen
vaan tahdoit nähdä talven maan
niin puhtaan valkoisen
sä tahdoit täältä lähteä
vain siivin jäätyvin
kun viime isku värähtäin
lyö kylmän portteihin

Taas syksy-yössä mätänee
nuo lehdet karisseet
ja kaikki kesän pääskyset
on täältä lähteneet
vain yksin lentää perhonen
sen joskus nähdä voi
se suven viime henkäyksen
puistikon varjoon toi

Sen tiedäthän sä perhonen
et talvi kohta on
ja tienoot kietoo pakkanen
jään kylmään verkkhono

estribillo