kohtalo kulkee omia teitään
eilinen jää ei odottamaan

vieläkö muistat miltä maistuu jääpuikko talven ensimmäinen
tai miltä tuntuu
aamukaste alla varpaiden

päivästä, päivään vuodesta toiseen mietit ootko nyt onnellinen
lapsena aika ei riittänyt moiseen
täytyi ehtiä elää

vielä kaste laskeutuu
ja lapsuudelta tuoksuu
vielä pitkän talven alta
elämä paljastuu

refren':
kohtalo kulkee omia teitään
eilinen jää ei odottamaan
turha on tuskaan tuhlata öitään
kun ehtisi vielä rakastamaan

helposti kai sitä ovia sulkee
ulos kiirehtii muistoistaan
jotakin jää mitä mukana kulkee
etkä huomaakaan

ja mitä siitä jos astuit harhaan
suoraa tietä ei ollutkaan
sun polkus vie luokse timantin parhaan sen kun poimit vaan

jos ei joskus virheitä tee
ei tee kai muutakaan
menneisyyden raunioilta
aarteet nostetaan

refren'

mustaa ja valkoista elämä antaa
valoa varjoineen
ota vain se minkä jaksat kantaa matkalla huomiseen

refren'