Kasvoi kerran kaunis lapsi Niin yleni ukon poika Kirmu kiivas kassapÀine Vesilahen vallasmiesi Nelivuosna nelisteli Paimenkoiral' kulleroitti Viisivuosna hevon pÀÀllÀ Uju yli kaakilan lahden
Saapu kirmun kotomaille Miehenalum majasille Hunnun herra ristimiesi Kumartaja ristin kjesun Hunnun herra puhu paljo Luikutteli lorujansa Saarnojansa sepitteli Unkasi ukon omnia
Kirmu nÀin sanoiski virkki Hunnun herralle huhuili \"JÀtÀ uskos llity meihim MikÀli mielit vielÀ elÀÀ!\" PelÀnny ei hunnun herra VielÀ viipy vaitonaisna Kirmun puolesta rukoili Vaikka puuhun naulittaisi
SakaselÀn Naulinkaril' Hunnun herra unohettiin MiettinmÀhÀn tuumimahan Kuollako vai eikö kuolla YöhyellÀ pimiÀllÀ Kirjokannel kuutamolla Tuli apu tovereilta Kiesun kuvan kumartajilta
Hilja-neito kiesulainen Oli apu hunnun herran Lapsi kiinni lautassansa Saapu kovalle karille Helja-neito hiljaa hiipi Ohi kÀvi vartijoitten Vapautti hunnun herran Kerilahen salasaunaan