Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa,
Kaikki tahtoo mainetta ja elämää helpompaa.
Moni saakin kartalta paikan ja autot tyylikkäät,
Ja kun katsot lehtiin eilisiin, heistä nimet siellä näät.

Taas muistan Olavi Virtaa, niin lujaa eli hän
Ja nähtyänsä kaiken, hän näki enemmän.
Hänen kunniansa vietiin, hälle jäi vain maineen ies
Ja kun hän oli jo valmis luopumaan, vielä saapui myyntimies.

Kaikki tähdet näät, kun katsot lehtiin eilisiin.
Toiset kuolivat pois, toiset elävältä haudattiin.
Toiset nousivat itse ja toiset nostettiin.
Toiset julmasti myytiin, toiset siististi ostettiin.

Ei Tauno Palo koskaan menettää vois' karismaa,
Vaikka lojuis' kaatopaikalla ja dokais' kolinaa.
Vesku Loiri kaatuu hienosti ja hilpeästi laulaa hän,
Ja kaikki muutkin kansallispankistaan aina löytää ystävän.

Ville-Veikko iskee silmää aina naisen nähdessään,
Spede kertoo vitsin mojovan, vaikka leikkaisit sen pään.
Mutta kuka muistaa Ursulaa, hän täysin unohtui,
Hänkö oli vain missi muovinen, jolle roistot liiviin ui.

Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa
Ja kaikki haluaa rahaa ja elämää kuuluisaa.
Ja ne joilta se kenties onnistuu, pankoot ristiin sääriluun,
Sillä etusivun tähteä eivät suojaa sivut muut.

Voi kun elämä oisikin pelkkä aikakausilehti vain,
Onnellista ihmistä täynnä viikottain.
Eihän paperitähdet oikeasti sammu pois,
Eikä paperitähden loisto tuskaa tois'.

Eihän paperitähdet oikeasti sammu pois,
Eikä paperitähden loisto tuskaa tois'.