Laineen Piia
ei meistä koskaan tullut aikuisia
vaikka luulimme silloin
se leikkiä ei ollutkaan

Laineen Piia
muistan kasvojasi suloisia
nyt sua meikkivoiteiden alta tuskin tunnistaa

sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään

emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään

Laineen Piia
ei musta koskaan tullut tuomaria
olin laiska ja holtiton
kiinni mistään saanut en

Laineen Piia
vaikka muistot ovat katkeria
niin ne kertovat kaiken sen
mistä haaveilen

sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään

emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään

sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään

emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään