Niin monta yötÀ siinÀ kalliolla oli ihana olla tuuli lelli kahta rakastavaista vÀhÀsen erilaista toinen puhui valtateistÀ ja myrskysÀistÀ toinen höpisi hÀistÀ niin monta yötÀ siinÀ kalliolla oli ihana olla
Mut sitten saapui se surkea syys sen vÀsynyt arkinen mitÀttömyys hÀn oli niin kaunis sinÀ iltana kun mÀ sanoin: rakas mÀ en voi olla sun
Ei en aina, se on liian kauan aina on liian kauan aina on liian kauan se painaa pÀÀtÀ se öisin herÀttÀÀ
Ja talvi, joo se oli niin kovin omituinen mÀrkÀ ja luinen ikkunoista hiipi huoneisiin rÀntÀ mÀ ikÀvöin hÀntÀ ja kuljin valtateitÀ ja myrskysÀitÀ ja niitÀ ja nÀitÀ talvi, joo se oli kovin omituinen mÀrkÀ ja luinen
Ja toukokuu multa pimeÀn vei mÀ kÀvelin yöt, mietin mitÀ mÀ tein meri oli niin kaunis sinÀ aamuna kun mÀ tajusin hÀn ei oo enÀÀ ikinÀ mun
Ja ettÀ aina on liian kauan...
Mut sitten saapui se surkea syys sen vÀsynyt arkinen mitÀttömyys meri oli niin kaunis sinÀ aamuna kun mÀ tajusin hÀn ei oo enÀÀ ikinÀ mun