Kun kerran pohjoisen yötaivaan valtasi
Myrsky raivoisin kaikista
Kun kerran puhalsi jäinen tuuli jäätävin tuntemattomasta
Sylki haljennut maa tuonelani tulta
Rikkoi hiljaisuuden sielujen huutojen siivittämänä
Loi saatana tulellaan tuhoajan
Toi enkelin elottoman ylle maan
Astui liekeistä poika kaikkein syvimmän pahuuden
Jälleen kerran kaaoksen tuojana, ilon ja rauhan myrkyttäjänä
Pyhän on vereen tahraava ja nauttien...
Hän jumalan lapsen nahan nylkee yltä,veren pikariin laskee
Hän varjojen poika - korppi tulentuojan
Hän, vihan lähde - kirveen ja kivun voima
Tähdet on pudottava ja päivänvalon on juova
Enkeli varjojen siipiensä voimin tuulien rinnalla tanssii
Enkeli varjojen tuhon voimaa sisällään kantaa
...ja huomisen on tuleen lyövä
Sydämeen lyöty mustaan tuhat sielua manalan
Kädet kylpee veressä kymmenen kuninkaan
Äänettömänä etenee öisin hän kalman viikate
Sodat on luonut ja tulevat on luova
Pyöveli perkeleen, terä ranteella heikon,
Viattoman niskalaukaus hän varjojen voima
Ylle kallioiden laskeutuu ja lausuu sanat unohdetut
Joiden taika vavahduttaa maan...