Istut tuolin selkÀnojan taa Et vaatteitasi riisukaan MÀ heitÀn hiilen kamiinaan PelkÀÀt et riisu, vaikka lupasit MÀ maalaan sinut kuitenkin Nyt vÀriin kastan pensselin
Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu Vain kahvipannu vislaa Kertoisinko, kuinka öisin sua kaipaan? Vai olenko vain hiljaa? ja maalaan sut riisumaan
SÀrkyy sinooperi purppuraan kuin lupaus, joka murretaan kuin halu, joka rikotaan YöllÀ nÀin unta, jossa tulla sain sun syliisi mÀ lomittain kuin sormet ristiin laitetaan
Rukous, jonka sinun suuhusi mÀ huusin SinistÀ ja kultaa on vÀri, jonka tÀnÀÀn uumillesi maalaan SÀ olet aivan hiljaa kun maalaan sut riisumaan
Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu MÀ palettia kiusaan Vihdoin kysyt, kuinka kauan vielÀ jaksan MÀ olen aivan hiljaa ja maalaan sut riisumaan