HÀn muistaa isÀnsÀ kiviset pellot Ne huokuivat kuivuuttaan SinÀ kesÀnÀ kauan sitten Kun ei satanut ollenkaan HÀn muistaa isÀnsÀ kumaran hahmon Peltojen reunalla Itsekseen huokaavan hiljaa: "TÀytyy vain odottaa" Ja juuri kun kaikki alkoi Kuolla pois kokonaan Toi tuuli jostain miljoonasateen Ja elÀmÀn tullessaan
Oi miljoonasade oi miljoonasade Oi miljoonasade oi miljoonasade
SinÀ kesÀnÀ kauan sitten Kun ei satanut ollenkaan HÀn tapas kirjastoautolla miehen Ja tienristillÀ uudestaan Ja mies lajoitti hÀnelle kirjan Angelika ja yön ruhtinas Ja pyysi vaimoksensa Ja lÀhtemÀÀn mukanaan Oi hÀn oli niin kaunis ja yksin Ja itki nuoruttaan Mutta kun tuuli toi miljoonasateen HÀn pakkasi vaatteensa
Tuo kaikki tapahtui kauan sitten Nyt elÀÀ hÀn kaupungissa OstoskÀrryjen vainioilla HÀn kulkee lÀhiömarketissa Ja mies tulee iltaisin kotiin Pullo viinaa salkussaan Ja sammunein silmin ja sydÀmin Sohvalle nukahtaa Oi hÀn toivoo salaa miljoonarakkautta Tai miljoonakuolemaa Tai miljoona miljoona mitÀ vaan Kunhan ei tÀtÀ kuivuutta
TÀnÀ aamuna keittiössÀ Istuu hÀn yksikseen Nyt hÀn avaa kaasuhellan Ja menee pesuhuoneeseen Nyt hÀn riisuu kaikki vaatteensa Kuin oisi menossa sateeseen Ja pesuhuoneen peiliin hÀn kirjoittaa YhÀ uudelleen ja uudelleen "MÀ en jaksa enÀÀ odottaa, Voi isÀ, mitÀ mÀ teen" (3x) HÀn menee pesuhuoneesta keittiöön Ja keittiöstÀ taivaaseen