Polku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan Kaatuneet puut metsÀn reunaan askeleet johdattavat TÀllÀ vielÀ kaikuu laulu niiden muinaisten voimien Joiden kyyneleistÀ heijastuu lopun nÀhnyt tÀhdetön yö Varmasti lehdet maassa mÀtÀnevÀt jotain muistavat EhkÀ kuulivat kun tuhon airuet tÀstÀ ohi ratsastivat Kaukana sodasta ja nÀlÀstÀ Kaukana maailmasta joka syttyi tuleen On tÀnne jÀÀtÀvÀ, meitÀ on niin vÀhÀn Luotettava jumaliin, ehkÀ hetken vielÀ selviÀmme Saamme yösijan viereltÀ kantojen, lehvistÀ peiton On turha pelÀtÀ virtaavaa vettÀ Ei tÀÀllÀ taivaalta sada tuhkaa Jos et tunne itseÀsi pimeÀssÀ Et tiedÀ mitÀ kuulet hiljaisuudessa Suusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet Sanat vuosilta ennen syntymÀÀmme Kaiken sen tiesimme vaan emme ymmÀrtÀneet Kun tuhannet silmÀt meitÀ tuijottavat Niiden suuntaan kÀÀntyvÀt pÀÀmme Kohdatkaa muinaiset! Muinainen mahti, joka repii luomukset ihmisten Ja syntyy itse uudelleen Kun taivas aukenee ja kastelee maan Juurtuu kiveen puu jokainen Niin kaatuvat seinÀt linnoitusten Kuin lasi pirstoutuvat vihan muurit Ruostuvat koneet ajan edestÀmme pÀÀttyneen JÀÀvÀt pohjaan laivat unohtuneet Ja jÀlkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen HetkessÀ pyyhkiytyvÀt vuodet tuhannet Palaavat maahan pyhÀt kirjoitukset Kohdatkaa muinaiset! Kohdatkaa uusi maailma!