vuosi jälkeen surmatyön
kohtalokkaan talvisunnuntain
hänet noudetaan

kansa vaatii murhaajaa
syyllisyyden kantajaa
virkavalta hioo mainettaan

yön putkassaan
hän varjoja tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)

on helppo uhri varaton
sairas, yhteiskuntakelvoton
yksinkertainen

syyttömänä vankilaan
väärin valoin tuomitaan
psykopaatiksikin leimataan

taas huoneessaan
hän seiniä tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)

hän haaveilee ja uskoo Jumalansa pian saapuvan
hakemaan ylös vapauteen
on mielessään sen nähnyt
kuinka pimeydestä laskeutuu
valo harteilleen

jälkeen vuosikymmenen
hän saa taas elää niinkuin ihminen
ovet aukaistaan
virkaheitto murhaajaa
piinataan kuin pakanaa
kunnes päätyy mielisairaalaan

taas vuoteessaan
hän kattoa tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa, (ei pysty nukkumaan)

yön huoneessaan
hän varjoja tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)

hän haaveisiinsa sukeltaa
ja noutajaansa odottaa