Hän ei voinut itselleen mitään katkeruuden siemen sai itää teki pesän rintaan jonnekin Kun ei käynyt koskaan kouluja teki sitten paljon lapsia yhtä monta kuin varpaitaankin
Aina sydän lyyhistyi kun lähdön hetki jälleen lähestyi mutta heikot vain tunteitaan näyttää Laitureilla heiluttaa kaikki joiden osa on odottaa
refrão Laiva miestä vei, ja vaahtopäät kauas täältä pois ja lämpimään Vaimo jäi ja kaitsi lapsiaan vuodet kasvoihin söi polkujaan
Hän ei aina ollut tällainen vihainen ja vanhanaikainen enää puhuu yksin seinille Ristipistotaulut tuijottaa kun hän selaa postikorttejaan lapset eivät koskaan vieraile
Vaikka rannalle taas jää se pyhä viha rintaa lämmittää Miten siitä vuodet menneet onkaan kun laiturille lapset vei ja laiva tuli, mies tullutkaan ei
Seurahuoneella kirkkaansinisessä mekossaan laittanut tunnin hiuksiaan on ullakkohuoneessaan Mies kauan katsoo luokse kävelee ja pyytää tanssimaan sanoo että illan jokaisen tanssin hän vain yksin saa
kerosäe
Poskin punaisin hän puistaa päätään joka sanan painaa mieleensä on empiväinen mies taas vahva, päättäväinen ottaa mitä huvittaa ja nyt hän tytön haluaa Elämä on laulun haaveunta merten prinssi ja valtakunta Orkesteri soittaa viulu ei voi enää kauniimmin vaieta Ottein lujin mies tanssittaa huolehtii, eikä päästä koskaan Käsissä on vielä voima, tunto vanhuus kaukainen sairaus outo