Nyt eilistä mä muistelen. kun yöni jälkeen heräsin,
Olin viluinen ja janoinen, huoneesta pullot keräsin.
Me tuopin ääressä istuttiin ja politiikasta väiteltiin,
Kun tuli seuraan istumaan kaveri pitkässä takissaan.
Se taiteesta vaahtosi. alkoi vyöryä tarinaa.
Nyt kirjaa se kirjoittaa. saa julkaisua odottaa.

Pohjoisrinteen taiteilija on vielä kerran kirjailija.

Oli villapaita mun kaverilla, kaksi takkia kirjailijalla.
Hän loisti kosmisuutta. niin ihminen elää taiteesta.
Vähän tuskaa tunnettiin, pari lasia autettiin.
Kirja unohdettiin, kun meidän rahoista päästiin.
Aloin häntä pilkkaamaan: ei juomalla pääse kunniaan.
Ylpeänä katsoi mua: kai tuopin nuorempana tarjoot.

Pohjoisrinteen taiteilija on vielä kerran kirjailija,
Kun ensin viettää elämää, josta tarinoita jälkeen jää.
Pohjoisrinteen taiteilija on vielä kerran kirjailija.

Näillä kujilla kirjailija on nähty ennenkin.
Jos aihetta on sanoa, niin saamme romaanin .
Kun kalja loppuu, silloin tuli sammuu luonnostaan
Ja kertomus jää vaille loppuaan.