Pikkukaupungissa kaikki nÀyttÀÀ ulospÀin niin rauhalliselta. Kerrostalossa ihmiset elÀÀ omassa piilossa katseelta. Yhden huoneiston valot palaa lÀpi yön kokonaan. Mies alaston ruudun takaa kerÀÀ naapurit ikkunaan.
Tuo mies on kunnon ihminen, nÀin tiedettiin. Jokin sillÀ on, tÀtÀ syksyinen ilta me mietittiin. Se mies on ollut viime kesÀnÀ erÀmaaleirillÀ. Ja siellÀ kadonnut miehekkyys yhtenÀ pÀivÀnÀ arvoonsa nostettiin.
Mies ikkunassa meille vilkuttaa ja vielÀ jotain huutaa, vain erÀmaassa on miehellÀ mittaa, sitÀ kaupunki ahdistaa.