Yö saapuu kaupunkiin, teeveet on sammuneet,
kun outo valo liikkuu yllä vuokrakasarmin.
Vain Maire yksin pyjamassaan yksiönsä ikkunassa
taivaalle tuijottaa.

Maire vetää saappaat jalkaan, juoksee ulos hädissään.
Hän humanoidit avaruuden tahtoo pysäyttää.
Mairen sydän jyskyttää ja posket punoittaa,
kun hän taivaalle kurkottaa ja huutaa:

Auttakaa, maa kutsuu, vastatkaa!
Auttakaa, Maire huutaa.
Auttakaa, me tehdään kuolemaa.

Valot häipyy tehtaan taakse, Maire huokaisee:
se DC-kymppi Finnairin kai oli sittenkin.
Kuitenkin varmuuden vuoksi hän vielä hetken taivaalle huiskuttaa
ja huutaa;

Auttakaa...

Maire katsoo ympärilleen, naapurit on heränneet.
Jo Virtaskankin papiljotit piirtyy ikkunaan.
Maire palaa yksiöönsä muttei unta saa,
hän istuu ja odottaa...