Menetetty, sirpaleina,
liian rikki korjaantumaan
tajusimme liian myöhään,
ei se koskaan toiminutkaan
romuttuneet ihanteemme
yli kaiken vaatii tilaa
miksi kieltää, kun hyvin tietää,
sitä niellä saa mitä pilaa


Niin eksyksiin
ikiyöhön jäin
kanssa aaveiden,
jotka yksin näin
silmin puhjennein,
verta kynsissäin
kanssa aaveiden,
jotka yksin näin

Sotasokeina soitellen sotaan,
rinta paljaana rintaman usvaan
elämme täysillä raahaautumalla,
läpi rinnan ammuttu nuoli
sinussa ainut haaveeni syntyi,
eli yön, päivän ja kuoli
turha kaivaa tunneleita,
niiden päässä taivas on musta