Olen tuhonnut tasapainon ja raivannut tieltäni rauhan Olen kulkenut läpi laaksojen, kaiken tieltäni häpäissen Sinun temppelisi tulessa, alttarit harmaana tuhkana Viimeisen taistelun hävisit jo kuitenkin kauan aikaa sitten Kastoin miekkani pyhään vereen Kaiken tämän eteen Nyt et sinä eikä kukaan muu Vie jumaluuttani pois Uhrasin elämäni ja jätin kaiken taakseni jotta voisin sen kaiken tuhota edestäni Oi sinä Jumalani miksi riistit kaiken sen pahuuden? Niin paljon oli tuhottavaa ja ihmissaastaa päällä maan Kirottu olkoon nimesi, pala ikuisesti Kaaoksen tulessa Päästit syylliset liian helpolla, ilman verta, ilman kidutusta
Kauan on pahuus sisälläni odottanut pääsyä vapauteen Alkukantaisen raivoni kohdistan kaikkeen hyvyyteen Kaaoksen Jumala odota minua valtakuntaasi murenevaan Viimeinkin olen syleillyt pimeyttä ja tulen sinut murskaamaan Valitsin tämän varjojen tien ja janoan valtaasi kuolemaan asti Kohta kolkutan palatsisi raskasta ovea ja lunastan valtaistuimesi Monta raskasta vaikeaa valintaa on jäänyt taakseni ja mieleeni Nyt tiedän tekoni oikeiksi viimein ja jatkan ilman katumusta Viattomat kuolivat teräkseni edessä, tapoin myös naiset ja lapset Kukaan ei säästynyt raivoltani, kukaan ei päässyt pakoon Kaaoksen Jumala porttisi kutsuvat nimeäni suuresti ylistäen Kumarra en enää tekopyhyyttäsi, sillä minä otan sinun paikkasi On mielesi saastunut rauhan valheista, myrkyttynyt tasapainosta Otan vain takaisin tämän maailman ja tuon sen päälle Kaaoksen Tunnen pahuuden virtaavaan sisälläni, mutta olenko silti kadottanut jotain arvokkaampaa...kotini...rakkauden...