Hieman jäi epäselväksi minne arkihuolet piti heittää, Miettii nuori mies kun juoksee pää edellä päin tiiliseinää Silmät kosteina kivusta eikä suinkaan surusta saati kaipuusta Miten on mahdollista ettei vieläkään erota kipua tuskasta
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon Ei näillä leveyksillä ole tapana horjua Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon Ei näillä leveyksillä ole tapana murtua
Pettymyksen saattelemana kaikuu kirosanat pitkin järven selkää Kivun kyllä tuntee ja vähän häpeää, mutta onneksi ei mitään pelkää Se kyllä tiedetään, että metsä vastaa niin kuin sille huutaa Se liekö kovin viisas tapa kuulla ajatukset, joita pääsi tuottaa
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon Ei näillä leveyksillä ole tapana horjua Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon Ei näillä leveyksillä ole tapana murtua ikeen alle, ikeen alle
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon Ei näillä leveyksillä ole tapana horjua Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon Ei näillä leveyksillä ole tapana murtua ikeen alle
Ei näillä leveyksillä ole tapana murtua ikeen alle, ikeen alle