Maa aamunsa kajossa
Mailman hengitti taivaan tuulet
luomisen tulesta, ahjosta takojan ainaisen roihun

Maa aikansa alussa
Kauan nukkui hiisi
hiljaa haltijan unessa
unessa maaemon ammoinen laulu

Äijä korven ryteikössä
seisoi hiisi sydämessä
Korpi ehti laulamasta
kaikki hiidet varjolasta:

"Herätkää! Äärehistä hämäristä, herätkää!
Antakaa! Aamu oudon otuksille, antakaa!"

Koittaa uusi aika, uusi valta, ihmiskunta
Katso, on luova loitsun, luova taian, sen tajunta

Maa, emo kaiken luoman
Meri, luoman myrskypeili
Tuuli, myrskyn tuivertaja
Puu, puolijumala
Mies puiden juurella uhraa, verta virtaa
Aave-emo, hiisi maan, miehen sielun valtaa

Ihminen tullut on, ottanut valtaansa tämän maan
Pohjolan

Maa, luonnon luoma
Tuuli, luonnon luoma
Puu, luonnon luoma
Tajunnan luonnon luoman
ihminen sai hallitakseen maata
Kaikki on yhtä!

Vaan tietääkö hinnan
minkä maksaa siitä
että turmiolle saattaa tämän maan

Tietääkö silloin
kun maa raiskataan
ei ihmiskuntaa mailmaan voi enää palauttaa