tÀstÀ se alkaa, vaatteet verhoaa kÀtkee kÀtesi jÀljet, piilottaa menneet oon miettinyt lauseet niin monta kertaa pÀÀssÀni on pakko pÀÀstÀ sanomaan, sun naamaa vasten huutamaan ovi kÀy ja sÀ tuut
ei totuuden henki oo lÀsnÀ horjut vain luokseni armoa anomaan vÀkivaltasi jÀljet on tÀssÀ ei mikÀÀn saa mua anteeks antamaan ei totuuden henki oo lÀsnÀ horjut vain luokseni armoa anomaan mutta anteeksi et saa
tÀstÀ se alkaa, kuuluu askeleet kengÀt jalassa kuljet, tunnen sut tÀÀllÀ
nyt oon niin rikki, ettÀ saa riittÀÀ vaikkakin vielÀ osa sua rakastaa ja tahtoisi vain unohtaa yksi seinÀ erottaa, on pakko pystyy sanomaan ovi kÀy ja sÀ tuut
ei totuuden henki oo lÀsnÀ horjut vain luokseni armoa anomaan vÀkivaltasi jÀljet on tÀssÀ ei mikÀÀn saa mua anteeks antamaan ei totuuden henki oo lÀsnÀ horjut vain luokseni armoa anomaan mutta anteeksi et saa
kÀtesi jÀljet haalenee askelten kaiku heikkenee
ei totuuden henki oo lÀsnÀ horjut vain luokseni anomaan vÀkivaltasi jÀljet on tÀssÀ ei mikÀÀn saa mua anteeks antamaan sÀ tuomitsit tÀn kuolemaan en tuu anteeks antamaan