JÀi marraskuu sun elÀmÀÀn Satoi vain likaista lunta sisimpÀÀn, jÀtti sielun jÀÀtymÀÀn Tie laskee laitakaupunkiin Voit kantaa vain sen minkÀ jaksat ja niin tarvitset ystÀvÀÀ
Ja kauan sitten unohtuneet kellot huutaa
Tulta kylvetÀÀn - siksi kellot soi, kun tÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn kerran sammuneeseen sydÀmeen Tulta lempeÀÀ sieluun haavoitetun TÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn sammuneeseen sydÀmeen
Valloitit vuoren korkeimman, valitsit tÀhden kirkkaimman - se paloi loppuun aikanaan Hei, muillekin on kÀynyt niin, ja muita tarvitsimme kun eksyttiin kuin aallot murtajaan
Ja kauan sitten unohtuneet kellot huutaa
Tulta kylvetÀÀn - siksi kellot soi, kun tÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn kerran sammuneeseen sydÀmeen Tulta lempeÀÀ sieluun haavoitetun TÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn sammuneeseen sydÀmeen
MitÀ nyt? Kuinka mÀ jatkaisin? MitÀ nyt? Haavat mÀ aukaisin! MitÀ nyt? Kuinka jatkaisin? - Tavataan ja mennÀÀn kirkkoon! MitÀ nyt, kun haavat aukaisin? - Puhutaan ja rukoillaan kuntoon! MitÀ sitten jos taas yksin jÀÀn? - Palataan tÀnne taas! Me tarvitsemme toisiamme - ja tulta!
Tulta!
Tulta kylvetÀÀn - siksi kellot soi, kun tÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn kerran sammuneeseen sydÀmeen Tulta lempeÀÀ sieluun haavoitetun TÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn sammuneeseen sydÀmeen