Kun isÀt poikiaan - laittaa nukkumaan Mun sÀngyn vieressÀ tyhjÀ tuoli - ja kirja odottaa Vain pieni haava sieluun jÀÀ - jonka aika parantaa Mut tÀssÀ muistojen pÀivÀkirjassa - ei loppua olekaan Vaikka sattuu mÀ selaan vaan
MÀ oon aamu - joka itseÀÀn illaksi luulee MÀ oon kuiskaus - joka huutona ÀÀnensÀ kuulee MÀ oon laine - joka mereksi muuttuu Jolta rannat puuttuu
Niin nÀÀ vuodet vierii vaan - ja siinÀ melkein unohtaa EttÀ minkÀlaiselta pohjalta - sitÀ oikein ponnistaa PitÀiskö kaappiin kurkistaa - vai mennÀ pÀivÀ kerrallaan Ja olla tyytyvÀinen siihen mitÀ saa - ja uskoo parempaan Kahden maailman vÀliin jÀÀn...
MÀ oon aamu - joka itseÀÀn illaksi luulee MÀ oon kuiskaus - joka huutona ÀÀnensÀ kuulee Ja mÀ oon tuuli - joka myrskyksi itsensÀ suuttuu MÀ oon laine - joka mereksi muuttuu Jolta rannat puuttuu
PimeÀssÀ mÀ harhailen suuntaan jokaiseen Auringonnoususta itsellein suunnan mÀ teen
MÀ oon aamu - joka itseÀÀn illaksi luulee MÀ oon kuiskaus - joka huutona ÀÀnensÀ kuulee Ja mÀ oon tuuli - joka myrskyksi itsensÀ suuttuu