On piilossa viidakon,
suojassa temppelin raunion
valtakunta viimeinen
silmälasikäärmeiden.
Vain viidakko tuntee sen.

Illan tullen tanssimaan
kobrat saapuu piiloistaan
raunioilla kimaltelee kuu.
Kobra vanhin valkoinen,
nousee pystyyn huojuen.
Viidakosta soitto kantautuu.

Niin piilossa viidakon,
marmoripaasilla raunion,
alkaa tanssi hiljainen
silmälasikäärmeiden.
Vain viidakko kuulee sen.

Kun kruununsa kultaisen,
kobrista vanhin, jo valkoinen,
kuuta kohti kohottaa,
uuden loisteen paadet saa.
On aika nyt tullut sen.

Vartijana aarteiden,
kobra vanha, valkoinen
nähnyt on myös loiston palatsin
Mutta voimat viidankon
voittaneet jo kiven on.
Murenee jo pinta marmorin.

On kobrien kuninkaan
aika nyt luopua kruunustaan.
kobra vanha valkoinen
tanssii kauas kadoten.
Niin viidakko peittää sen.
Niin viidakko peittää sen.