MissÀ se on se sÀteily, kun ei sitÀ missÀÀn haista? Ei sitÀ pellon pientareella tai metsÀn reunassa nÀy... On vain sakenevaa sÀÀtÀ ja koiralla kolme pÀÀtÀ Ja tyhjÀt kaupat, kirkot, joissa ei kukaan kÀy.
ĂijĂ€t saapuu Moskovasta Voimakkuuksia mittaamaan, Ne kulkee maskit kasvoillaan. Huutaa kaukaa: "miten voit?" No, minĂ€ kyllĂ€ sopeudun Ja joka yö kuulen, kun...
refrain: Gagarin ja Laika ja lentĂ€vĂ€ lautanen Liitelee yllĂ€ saastuneen maan, laulaen: "Vaikka tylsĂ€ on keihÀÀn kĂ€rki, ja sĂ€teilee ihon pinta, Ei turhaa ole passiivinen vastarinta! PidĂ€ pÀÀsi, poika. ĂlĂ€ lĂ€hde, jos tahdo et. Ja kurjuuden jĂ€lkeen saat maat taivaiset."
MinÀ mittaan sen sÀteilynne perheeni pakona Suomeen, Ja rakkaan kotijÀrven silmÀttöminÀ kaloina. Kun se reaktori rÀjÀhti, niin kaikki muut tÀÀltÀ lÀhti. Mutta minÀhÀn lÀhden kotoani vain kilon paloina. VielÀ viime kuussa oli sudella hampaat suussa. Nyt se ei syö, ja kaljuineen se on Gorbatshoviin tullut. Posteljooni uskaltautuu tÀnne joka joulu. Tuo postikortin vaimolta. Se sanoo: "olet hullu".
Kuka viisas tiedemies Laski kaiken laskimellaan, Ja kuinka se niin vÀhÀn ties'? YhtÀ kaikki, tyydyn tÀhÀn. No, minÀ kyllÀ sopeudun, Ja joka yö kuulen, kun