"Joulua taloon! Ja viimeistä sellaista
näin yhtiönkin puolesta" toivotti talonmies, ja
kantoi meidät kinokseen, virneeseen levis suu sen
kun vei isoveljen glögilasin ja lupasi: "Te voitte suksia kuuseen."

Niin alkoi aattoilta. Me jäätiin hankeen vielä
seuraamaan uuden asukkaan liikkeitä siellä:
Odotettiin, suuntaisiko se saunaa päin,
lohtuna vain se, että hygienian suhteen oli ollut vähän niin ja näin...

Lasin takana laulettiin: "Tiedäpä, äijä,
hän joka tänään konjakkia ostaa
huomenna hapanta maitoa ryyppää
ja päälle rapakosta."

Ja Herra Jumala on jossain taivaassa, katsoo äitiä, lasta, isää,
hän tietää että olet saanut paljon sietää, ja katso: saat sietää lisää.
Ja herrajumala, millainen maailma: lyhyeen loppuu sen lempi...
niin, tämä päivä oli huono päivä mutta huominen on parempi.

Ihana Riitta, metrin mitta:
mainen enkelimme - me emme muista piittaa -
hän suojan meille soi, sisarensakin toi,
joka huutojuoman viimeiset pisarat jo pihamaalla joi...

...niin veli meni keittiöön. Mä perässä menin
kun siinä lääkekaapin päällä leijui Lenin,
puhui: "Pojat, tuosta purkki punaisia,
sitten toinen sinisiä...ja ihminen on vinyyliä..."

Hurjistunut Riitta huusi ja itki:
"Noi on menneet syömään mun e-pilleritkin!",
kun herätteli meitä pöydän alla,
löi vessaharjalla...

Ja herrajumala, millainen metakka! Niinkuin naisesta lähteä voi vaan...
Ja mekin kaksin kurkuin käytiin huutamaan, kasvoillamme sinerrys taivaan...
Ja herrajumala, millainen maailma: lyhyeen loppuu sen lempi...
niin, tämä päivä oli huono päivä mutta huominen on parempi.

Ja vuosia myöhemmin
kalvas kaksikko lattialla motellin tihrustelee,
kun sama keiju katossa leijailee.
Kyselevät: "Mikä päivä nyt on?
Tiedätkö sen?"
Kuiskaten laulaa keiju:
"Tämän elämän viimeinen."

Voi herrajumala, kuinka se laulaakaan: kuin enkelit taivaan vaan.
Lohtua kuoroittain ja me mykkinä vain silmäkulmia kuivaillaan,
Ja herrajumala, millainen maailma: lyhyeen loppuu sen lempi...
niin, tämä päivä oli huono päivä mutta huominen on parempi.