Pyysikö maapallo sotahalussa Jumalilta ihmistÀ aikojen alussa? Pyysikö: tehkÀÀ heistÀ sellaisia, ettÀ he varmasti pelkÀÀvÀt toisiaan
Ja minÀ nostan vuoret heidÀn vÀlilleen ja piirrÀn joet rajoikseen ja annaan heille, heidÀn isiensÀ maan ja he synnyttÀvÀt sotilaan sitÀ isien maata puolustamaan pÀÀttÀmÀÀn mitÀ sille tapahtuu aina poveen maan isien joukkoon mahtuu
Vai pyysikö maa, rauhallisen ihmisen onko kaikki julmaa leikkiÀ Jumalten?
Sotilaat kaikkien aikojen mennen ajan, tÀmÀn pÀivÀn, tulevaisuuden KetkÀ pyysivÀt maan ja ihmisen olemassaololle mahdollisuuden Sanoivatko, tarvitsemme ihmisen tarvitsemme maat ja rajat pintaan sen VenyttÀÀksemme niitÀ, tÀyttÀÀksemme syntyneitÀ aukkoja nÀin koska emme pidÀ siitÀ, ettei raja riitÀ Meille kaikille kÀydessÀmme niitÀ pÀin
Ja hyvÀt Jumalat kuunnelkaa: ei kukaan muu pysty teille yhtÀ paljoa uhraamaan
Menneisyyteen lensin, mulle kirjeet nÀytettiin kuka ehti ensin, kenen toiveet tÀytettiin