MÀ olin kovin kundi sivukorttelin, nahkis, pitkÀ letti sekÀ farmarit. PÀivÀt pitkÀt maleksin vain laulellen tangoa jonka kuulin veljeltÀin. Nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan, nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan... Kantaen kahleitain.
Sitten tein mÀ pienen kaappauksen erÀÀn pankin pÀÀkonttoriin. PÀivÀt kului seteleitÀ laskien, vaan korvissain soi tango tÀÀ: Nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan, nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan... Kantaen kahleitain.
Viimein virkavalta nappas mut, jÀi haaveeks rikkaus ja miljoonat. Sain kylmÀn sellin sekÀ kalterit ja kÀytÀvillÀ kaikui tango tÀÀ: Nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan, nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan... Kantaen kahleitain.
Vuosikaudet söin leipÀÀ valtion, ulkomuodon tunsin joka tiilenpÀÀn. Lohdun soi vain tango tÀÀ, johon yhtyi koko kuoro vankilan. Nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan, nyt mua viedÀÀn linnasta linnaan... Kantaen kahleitain.
Viimein aukes portit vapauden, jÀi taakse pÀivÀt vankeuden. Kolkko selli sekÀ kalterit, on kalteritango muisto vain.