En Koskaan
Kalle Ahola
Sieluuni sanasi kylminÀ satavat ja tunnen
Huurteisen hengityksen kasvoillani taas.
Rintaani työnnÀt hitaasti jÀisen kiilan,
KylmÀn puremat sanasi muka niin huolehtivaiset
Rivien vÀlistÀ mut koettavat lannistaa.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Suostu viimaasi tarttumaan ja tahtoosi taipumaan.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Anna pakkasöittesi mua musertaa.
En koskaan!
Ei, et saa omaa elÀmÀÀsi mun omaani sekoittaa.
Et saa huurteisiin houreisiisi mua uskomaan.
Et saa, en anna jÀisen kielesi mua enÀÀ poroksi polttaa.
Ei! Ei!
En koskaan!
En koskaan!
Huurteisen hengityksen kasvoillani taas.
Rintaani työnnÀt hitaasti jÀisen kiilan,
KylmÀn puremat sanasi muka niin huolehtivaiset
Rivien vÀlistÀ mut koettavat lannistaa.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Suostu viimaasi tarttumaan ja tahtoosi taipumaan.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Anna pakkasöittesi mua musertaa.
En koskaan!
Ei, et saa omaa elÀmÀÀsi mun omaani sekoittaa.
Et saa huurteisiin houreisiisi mua uskomaan.
Et saa, en anna jÀisen kielesi mua enÀÀ poroksi polttaa.
Ei! Ei!
En koskaan!
En koskaan!
Encontrou algum erro? Envie uma correção >
ESTAĂĂES