Rantamalla Likolahden
Hilima Holkin kanssa kahden
yhteisestä rakkauvesta
aina haaveiltiin

Käessä pitelin Hiliman kättä
Aettaan mentiin sitten viivyttelemättä
tekohampaat samaan lasiin
yöksi laitettiin

Kunnes Hiliman vei multa Onni
Laukkanen, kylän ravattisonni
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en

Poissa lasista on Hiliman hampaat
myöty kanat, siat, lampaat
konelypsyyn kantturat täytyi
minun totuttaa
navettaan minä mänen nytkin
rikki lypsykoneen kytkin
Miksen Hilma koskaan sua
takaisin minä saa

Miksi Hilman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en

Kynsilakkaa oot sä lyönyt näppiin
aittas oven laitat säppiin
vällyn väliin painut kanssa
Onni Laukkasen

Kumiteräs aitan rappuun nojaan
tuskissain minä kaivan ojaa
Laukkanen ja syksy saa
mutta minä en

Koska Hilman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en

Jätitko mut Hilma ehkä juuri siksi
etten koskaan tullut vänkäriksi
lietettä kun luukun läpi
mätit lantalaan

Nyt mä kaikkea kadun vasta
Hilma ootteloo jo Onnin lasta
kahen viikon piästä niihen
häitä tanssitaan

Kuokkavieraaks meinaan mennä minä päissään
kostan Hilmalle ja pieraisen häissään
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kun kuule minä en

Ihan itekseni kuopan katolla
näin sinua muistellen