Auringonhauta (Maahanpanijaiset osa 4.)
Korven katveessa karjalaisessa savusaunassa
savun peitossa saunavastalla vanha pakana
vihtosi yön, vihtosi koin, vihtosi viimein
vihaisten henkien vainot ja houreet...

"Tulta!
Herra varjelkoon meitä!
Tulta, perkele!
Herra varjelkoon meitä!"

Ääni sodasta, kuolevasta Karjalasta
Ei kuule, (ei) vastaa, herra taivahasta
Iskee saunavasta
Kaatuvasta vainajasta
taas houreen vastaanottaa katkerasta

Valtaa!
Kasvaa ihmisen valta
Kasvaa!
Taas saatana kasvaa
Maan raiskaa ihmisen valta
vaan taivaasta koston aika alkaa...

Vavahtaa Karjalan maa!
Vavahtaa maailma!

"Mikä mieletön rähinä se korvessa pauhaa?"
pakana huutaa saunassa vaatien rauhaa

Alas valo, taivainen palo!
AURINGONHAUTAAN!
Paloon saasta, ihmissaasta!
AURINGONHAUTAAN!
Saastan valta, koneiden valta!
AURINGONHAUTAAN!

Sitä ei ennustettu, kirjassa kirjoitettu
Pohjoiselta taivaalta lopun aika alkaa

Avaruuden ajanvalta
anna ahjon pudota
anna valo taivaalta
taika ilman kannelta
Ihmiskunnan tajunta
taika ilman toivoa
Aika luodun kadota
Aika lopun alkua!

Alas valo taivainen palo!
AURINGONHAUTAAN!
Paloon saasta, ihmissaasta!
AURINGONHAUTAAN!
Saastan valta, koneiden valta!
AURINGONHAUTAAN!
Kumarra emoa, vanha pakana, aikasi kaatua
AURINGONHAUTAAN!